Rajakyykytystä.

Se on kyllä jännä kuinka repullinen rahaa vähenee ensiksi isoksi rahatupoksi sitten pieneksi rahatupoksi ja vain hetkeä myöhemmin muutamiksi seteleiksi. Uzbekistanissa tottui ilmaisemaan rahatilanteensa centeissä ja tässä tilanteessa tarkoitamme centtimetrejä kuinka paksu pinkka oli mukana. No centit vaihtuivat milleihin ja kohta olikin syytä jättää maa taakseen.

                                                 (Oliko suomituristi vaiko mersu äänekäs)

Uzbekistanissa on siis yllättävän vaikea pelata rahalla ja vielä vaikeampi matkustaa diesel autolla. Maasta saa todella huonosti dieseliä ja mekin löysimme vain yhden aseman jolla sattui olemaan dieseliä. Tashkent oli ns. dieselvapaa vyöhyke. Nykyaikainen yhteiskunta kun kuulemma käyttää kaasua.

Rajanylityksestä tulikin sitten fiasko number uno tällä reissulla. Koska emme olleet tullanneet kaikkia rahojamme tähän maahan saimme lukea matkaoppaista ja muilta matkailijoilta suuria varoituksia. Maasta ei saa viedä enempää rahaa pois kun sinne on tuonut. Matkaopas ja muut turistit varoittelivat, että teidän kaikki kamanne tultaisiin penkomaan rajalla ja ylimääräisestä rahasta tulisi rahasummaa suurempi sakko. Tero ja minut valittiin aloittamaan salakuljettajan jännä ja vaarallinen elämä. Tero varmasti siitä syystä, että sattui omistamaan piilovyön. Minä sain "kunnian" varmaankin appiukkokokelaalta lainatulla idealla piilottaa rahat sukkiin.. vai olisiko syy ollut kumminkin suurimmaksi osaksi pahimmalta haisevat jalat - "Sä jos otat kengät pois niin kyllä ne hyvin nopeasti kehottaa laittaan kengät jalkaan."

Rajanylityspaikkoja käytiin oikein kahdesti kokeilemassa ennen kuin löytyi paikka mistä turistit saivat kulkea. Tämä tarkoitti noin 100km ajoa uzbekistanissa väärään suuntaan ja noin 100km takaisin reitille. Itse rajanylitys oli  kohtuullisen helppo uzbekistanissa meille, jotka eivät ajaneet autoa. Joku topakka täti kyllä laitettiin meitä kuulustelemaan. Halusivat tietää kirgisian tilanteesta, kun siellä on niin rauhatonta ja lähes sotatila päällänsä. Me vastailimme ettemme olleet nähneet mitään sellaista tai tienneet asiasta mitään.  Onneksi tädin huomio kiinnittyi enemmän Samiin, rahat kun hiersivät ikävästi jalassani ja kainalot kostuivat hiestä. Sami kun oli ilmoittanut tullipapereihin ettei sillä ole ollenkaan rahaa niin kuin ei ollutkaan. Jätkä näyttää terroristiltä, matkustaa ilman rahaa, työskentelee sairaanhoitajana, joka tienaa kuulustelijatädin hämmästykseksi suomessa pirusti rahaa.. Oli siinä täti ihmeissään. Terolla ei taas ollut niin mukavaa. Mun tabletti oli taas kaivettu tullimiesten toimesta esille ja nyt katseltiin jo mun moottoripyörävideoita.. Juu rakkaat ystävät tiedän että se on raskasta katsottavaa kun Ville taluttaa pyörää kurvista toiseen. Niin ja nahkamiestäkin yritettiin tulkita aseeksi, jotta tullimiehet olisivat saaneet ottaa sen pois(itselleen). Eivätpä saaneet teriä auki, joten nahkamies korjaa mersua edelleen tarvittaessa. Tosin meni siellä uzbekistanin puolella ikuisuus kun sähköt olivat poikki ja järjestelmät eivät toimineet.

Siirtyminen "ei kenenkään maalle" toi kauhean totuuden: kaksi kaistaa täynnä rekkoja ja ei mahdollisuutta ajaa keulille, ei edes neuvottelemalla kazakstanin nuorisosotilaiden kanssa. No ei muuta kun jonotetaan. Ilta alkoi hämärtymään ja vitsit vähenemään. Kohta voikin kysyä kahvipöydässä kuka on paskantanu kazkstan-uzbekistanin väliselle ei kenenkään maalle. No asia päätettiin jättää kokeilematta miinojen pelossa, koska tällä alueella on oikeasti miinoja.

Illalla kumminkin meidät ohitti citymaasturi ja mahtisaksan aikainen jeeppi jalkakäytävää pitkin. He neuvottelivat ja maksoivat sotilaille etuilusta. Tätä me matkittiin ja 40 dollarilla sai paikan keulilta jos vain sinne pääsi. No mersu mahtui juuri ja juuri jalkakäytävää pitkin tosin rotvalli paljasti toisen oikeanpuoleisista paripyöristä olevan tyhjä. No kun kerran on avannut lompakkonsa kyllä pyytäviä ihmisiä riittää. Onneksi tiedostimme asian ja piilotimme rahat vaivihkaa ja esittelimme tyhjää lompakkoa ylpeinä. Rajalta päästyämme loppui sitten dieselikin tankista. Vaikka Tero ei väkisinkään suostunut uskomaan siihen. Onneksi autossa oli vielä yksi 20l kannu varalla. Mersu suostui pienellä rykimisellä käymään ja me matkasimme yön pimeydessä 20km/h tyhjällä renkaalla ja lähes tyhjällä tankilla toivoen huoltoasemaa.

Asemalle päästiin ja ylläri ylläri electron loppuiset kortit eivät kelpaa yöaikaan, joten olihan se perhanan hyvä että vaihettiin rahaa rajalla - eikun tais muuten unohtua. No onneksi taskunpohjia kaivelemalla saatiin rahaa kasaan. Sattui muuten jännä homma, tällä asemalla oli mittareissa jotain vikaa ja sait kolmanneksen enemmän polttoainetta mittarista mitä mittari näytti. Joten tähän perustuen Tero oli entistä enemmän oikeassa, ei auttanut vaikka esitteli 20l kannua joka oli melkein täysi, että tähän laitettiin vain 10l dieseliä. Onneksi tämä aineen loppuminen tapahtui toistamiseen. Saatiin edes kerran tällä reissulla Tero olemaan väärässä. Se kun nyt vaan sattuu olemaan aina oikeassa.

Tämän jälkeen ei olla si muuta kun kiidetty kohti rakkaitamme ja kotisuomea. Äitekin kuulemma kaipaa poikaansa kotia. Eivät ole ilmeisesti saaneet hiacea korjattua....

Koko alueen makein moskeija kazaktanissa. En nyt juuri muista nimeä. Huomaa uskonnolliset rakennustelineet. Niitä ku on joka kirkossa, moskeijassa ja temppelissä maailmalla

Kameleita tai drometaareja.. Mistä noista nyt muistaa kummalla oli kuin monta kyttyrää. No oli kumminkin yksi ja kaksi kyttyräisiä