Maailma tarvitsee esikuvia

Johan sitä onkin viime reissusta vierähtänyt tovi, niin pitihän se taas lähteä. Tiesimme nimittäin maailman tarvitsevan esikuvia kunnollisista autoista ja suomalaisesta alkoholikulttuurista, mutta emme todellakaan tienneet, että se on meidän tehtävämme mennä sitä maailmalle näyttämään. Nyt tiedämme senkin.

Harvoin on kyllä reissun valmistelut mennyt ihan näin putkeen kuin tällä kertaa. Reittisuunnitelmaa on nimittäin sorvattu ja huolella uusiksi lähes viikottain. Ja mikä parasta, joka kerta meistä riippumattomista syistä. Alkuperäinen suunnitelma kiertää Kaspianmeri ympäri vanhalla mersulla oli todella lähellä toteutua, kunnes ensin vastusti ajoneuvon tuonti Iraniin, sen jälkeen Turkmenistanin lähetystö ja kun nämä haasteet saatiin selätettyä, niin iski toveri Putin. Ilmeisesti itänaapurin tiedustelu oli saanut vihiä matkareitistämme ja toveri Vova otti kovat aseet käyttöön ja sulki koko Kertsin salmen. Samalla matkasuunnitelmastamme taitaa kärsiä jokunen Ukrainalainen, mutta minkäs teet. Emme mekään tässä lotossa voittaneet.

Sitten turvauduimme Plan B:hen ja aloimme järjestelemään viisumeita Keski-Aasian turneelle. Hyvin meni. Paitsi että passimme ovat tälläkin hetkellä "sakkokierroksella" Kazakstanin lähetystössä Helsingissä. Eipä silti hätää. Lähtöhän on nimittäin torstain ja perjantain välisenä yönä, eikä viisumeista eikä passeista ole vielä tietoakaan.

Olemme toimittaneet lähetystöön nippukaupalla erilaisia papereita toinen toistaan tärkeämmistä jutuista. mm koulutustaustoista, rekisteriote, reittisuunnitelma, ajokortit... Silti viisumin saanti on täysin hämärän peitossa. Aika paljon helpompaa on ollut kun yleensä laittaa hakemuksiin vaan lentolipun ja keksityn hotellinvarauksen, jos niitäkään ja lähes aina on viisumi napsahtanut passiin. Nyt tuntuu kuitenkin melko hankalalta. Ei silti mitään, koska aina on olemassa Plan C. Edellyttäen siis, että saamme passit lähetystöstä takaisin.

Eli reittivaihtoehdot ovat tällä erää seuraavat:

B: Venäjä - Kazakstan - Kirgisia - Uzbekistan - Tadjikistan - Uzbekistan - Kazakstan - Venäjä.
C: Itä-Eurooppa - Turkki - Georgia - Armenia - Azerbaidzan - Georgia - Venäjä/Turkki - Itä-Eurooppa.
D: Mersu hajoaa ennen Kouvolaa ja lennämme jonnekkin päin Kaakkois-Aasiaa. (todennäköisin)

Kaikkihan sen tietää, ettei entisen Neuvostoliiton maihin ole juuri asiaa, jos ei Venäjän kieli taitu. Villen kanssa tietenkin erittäin vastuullisina matkailijoina kävimme ahkerasti kevään mittaan työväenopistossa (pthyi...) kirvoittelemassa erilaisia etäisesti ässää muistuttavia äänteitä viinan polttamista kurkuistamme. Aivan lukukauden aktiivisimman oppilaan titteliä emme tällä kertaa kuitenkaan taida saada. Itse kävin nimittäin tunneilla 3 kertaa ja Ville 2. Toisaalta mitä siellä enempääkään käymään, osaanhan kuitenkin jo lähes tärkeimmät kommunikointiin tarvittavat murahdukset: ei ja en. Osalle nimittäin meistä suomalaisista nuo kaksi sanaa riittävät yhteiskuntamme hierarkiassa yllättävän korkealle. Vai mitä Annika(vas)? Eikä siitä kielitaidosta tarvitse olla yhtään huolissaan, koska onhan meille suomalaisille pienestä pitäen iskostettu päähän, että "kyllä se Siperia opettaa". Saapa nähdä opettaako.

No miksi sitten pitää lähteä vanhalla maanteiden esikuvalla ehdoin tahdoin valloittamaan maailmaa? Paha sanoa, ehkä se lentäminen on vaan liian helppoa. Reissustahan ollaan Villen kanssa puhuttu jo vuosia ja nyt vihdoin löytyi sopiva väli, niin eihän siinä mikään auttanut. Samoin tein alkoi välitön kaverien aivopesu. Kaksi heikointa (Matti ja Sami) saatiin kuin saatiinkin painostettua mukaan. Enemmänkin lähtijöitä tietysti alkuun oli, mutta kuten aina, niin lopullista osallistujalistaa ei kannata tehdä ennen kuin marssikynnyksellä.

Ehkä se on meillä Ilmavoimissa tuollainen opittu tapa, kun ei käskyjäkään kannata laatia ennen harjoituksen alkua. Ei kuitenkaan koskaan tiedä, että miten erittäin kiireiset sotilaat pääsevät paikalle. Aina ei auta, vaikka käskyyn kirjoittaisi, että sitä on nyt tällä kertaa noudatettava, mutta ei sitten enää seuraavaksi. Se on meillä tytöillä vähän tälläistä välillä.

Autoksihan valikoitui sitten johtotähtien johtotähti, esikuva ajalta jolloin valkoista kristittyä heteromiestäkin vielä arvostettiin. Muistatteko? Siitä ei ole vielä ihan niin pitkä aika. Yhtä kaikki, ostimme sitten 1400e:lla hienon 508 mesen. Autohan on rekisteröity kuorma-autoksi, joten peräosaa piti hieman varustella matkateemaan sopivasti. Kyseessä ei siis ole juna, vaikka vessat toimivatkin kutakuinkin samalla periaatteella.

Kuva on kuitenkin vasta rakenteluvaiheesta, ja pönttö on vain rekvisiittana. Täytyy kyllä sanoa, että olisin palannut halusta nähdä sellaisen tilanteen, jossa Igor saisi annoksen krapulaisen suomalaisen miehen eritteitä tuulilasiinsa. Oliskohan mennyt läpi selitys uudesta suomalaisesta lasinpesunesteestä, taikka mikä parempaa, selitys suomalaisesta "turpeella" käyvästä ekoautosta.

Autoa kyllä muuten rakenneltiin vähän väliä, mutta silti tuntuu että tekemättä on vielä vaikka kuinka. 3v paikallaan seissyttä autoa joutui nimittäin ihan vähän ropaamaan leimallekkin. Mittavimmat työt taisi olla lehtijousen ja jarruputkien vaihdot. Varusteluita sitten tehtiinkin vähän enemmän. Jääkaappia, invertteriä, kerrossänkyjä, turvavöitä, stereoita yms... Ja tietenkin äänieristeitä. Ikävä kyllä käsissämme on vieläkin auto, jossa ei koeta vauhdin vaan äänen huumaa. Noh onneksi reissulla on aikaa rakentaa jugurttipurkeista ja kotinaruista toimiva sisäpuhelinjärjestelmä. Jossain vaiheessa alkaa kuitenkin huutaminen harmittamaan.

Miksi sitten istua autossa kuukauden ja ajella päättömät 11000km rakkineella, joka kulkee vaivoin 70km/h? Onhan se tietyllä tavalla kuitenkin maailman hyvin rajallisten luonnovarojen tuhlausta. Sekä meidän että mineraalien. Voisimmehan kuitenkin olla samalla aikaa tekemässä jotain järkevääkin. Kuten yleensä. Onhan se kuitenkin niin, että ihminenhän on kaikkein vapaimmillaan, kun karsitaan riittävästi vaihtoehtoja ja valinnanvapauksia pois. Esimerkiksi 44h junamatka Kiinassa, 30h bussimatka Aasiassa taikka 17h lentomatka Etelä-Amerikasta Australiaan. Hetkiä, jolloin et voi tehdä mitään muuta kuin olla. Tiedän, ettet koittamatta usko, mutta niin se vain on.

Siksipä minulle sattuikin tosi hyvä tuuri reissuseuraa ajatellen. Nimittäin, tästähän kehittyi aivan täydellinen intialainen bussimatkasimulaattori. Samihan käy partansa kanssa täydellisestä Sikhistä, kun laitetaan sille turbaani päähän. Puhekin on valmiiksi jo melko lähellä hindiä, kuten kaikilla kuopiolaisilla. Tai noh, hindistä saa ehkä kuitenkin enemmän selvää. Matista tulee täydellinen intialainen bussikuski. Varsinkin loppumatkasta. Silloin on jo reissuviikset kuosissaan ja jakauskin kaartuu miehekkäästi vasemmalta oikealle. Matti ei luonnollisestikkaan puhu mitään matkustajille, huutaa täysillä kanssa-autoilijoille ja polttaa koko ajan. Ja mikäli johtotähdessämme olisi astetta kehittyneempi audiovisuaalinen laitteisto, saisimme todennäköisesti matkalla aimo annoksen intialaista karaokeviihdettä. Eikä maksa kuin tärykalvojen ja keuhkosolujen verran. Sitä paitsi Matin "praktikal inklis" on hienointa ikinä. Väitän, että Matti puhuu halutessaan englantia intialaisemmin, kuin kukaan intialainen koskaan. Arvostan.

Ville taasen menee täydellisesti sellaisesta intialaisesta säätäjästä. Hirveä sähellys koko ajan, tarttuu hihaan pahemmin kuin yksikään sotakoira ja hokee koko ajan "jees sör, jees sör, jes poss, jes poss". Sitten kun pyydät kaveria rauhoittumaan ja olemaan hiljaa, niin seuraa se perinteinen tyhjä katse, rattaan pyörähdys ja "jees sör, jees sör, jes poss, jes poss, taksi?". Entäs minä sitten? Mitäs minä voisin tuoda kulkupeliimme, että voisimme kaikki nauttia tästä täydellisestä kokemuksesta. Tietenkin sen minkä parhaiten osaan ja mikä parhaiten kuvastaa koko Intiaa. Eli hirveän paskan hajun, se tulee minulta kuin luonnostaan ja loppumatkasta todennäköisesti itsestään. Osaan myös erittäin hyvin näytellä äksyilevää ylimielistä länsimaalaista känniääliöturistia. Sekin taitaa tulla kyllä vähän itsestään.

Ai niin, sitten tähän blogiinkin. Oikeassa reunassa on tosiaan kartta, jossa pitäisi näkyä aina ajopäivinä auton sijainti 10min tarkkuudella. Siis mikäli Global Starin satelliitit on kantoalueella. Eli tuskin toimii rajan jälkeen. Karttaa voi jotenkin zoomailla ja kysymysmerkkejä painamalla pitäisi aueta ruutu josta näkyy mm nopeus. Kuvia reissulta puskee varmaan ensimmäisenä välipäivänä ja se on suunnitelman mukaan vasta tiistaina. Kuinkahan käy. Muuta uutta ihmeellistä ei sitten taida juuri ollakkaan.

Ja kuten ylläolevista kuvista näkyy, niin allekirjoittanut on ilmeisesti hoitanut jälleen kerran pelkän ajatustyön.

Eiköhän se tästä taas pikkuhiljaa lähde.