"Njet Taleban, Njet Taleban"

Viikossa ehtii näemmä pikku ongelmien siivittämänä tänne Kazakstaniin asti. Onneksi ongelmat ovat jo ihan varmasti takana päin, koska tänään saimme hommattua paikallisesta Motonetistä uuden kytkimen työsylinterin ja varmuuden vuoksi otettiin vielä korjaussarjakin kyseiseen palikkaan. Eli nyt saa uusikin osa mennä vielä rikki ja 508:a ei pysäytä mikään.

Lähetystössäkin tuli taas kerran käytyä ja lähdettyä yhtä tyhjin käsin kuin ennenkin. On se tosi hyvä ylläpitää tuollaistakin organisaatiota, josta tavalliselle pallontallaajalle ei kyllä ole kuin pääasiassa kuluja. Pisteet edelliselle ulkoministerille (Alex. kok) verkoston supistamisesta. Vaimon hakkaajat hakekoon muita töitä. Tällä kertaa kävimme kyselemässä neuvoja, kun äärettömän laadukkaalta hotelliltamme puuttui lisenssi rekisteröidä meidän maassaolomme asianomaisille viranomaisille. Noh, kyseinen rekisteröinti pitää tehdä kuitenkin 5 päivän kuluessa ja konttorit ovat tietenkin viikonloppuna kiinni. Mehän tulimme Kazakstaniin keskiviikkona, joten nyt sitten jännättään rajalla, että onko viimeinen päivä sunnuntaina vai maanantaina.

Joka tapauksessa olemme maanantaina siirtymässä Kirgisiaan, että kaipa ne rajalla sitten kertoo. Mikäli kuitenkin tulee hankaluuksia, niin kehoittivat maksamaan lahjuksia. Sitä ne kuulemma kuitenkin haluaa. "varmaan sellaisen 100e".

Uskomattoman hienoja neuvoja taas kerran. En olisi kyllä muuten hoksannut.

Venäjällä on hauska tapa tarjoilla paikallisilla abc:illa ruokaa. Näytillä on nimittäin toinen toistaan houkuttelevampia annoksia. Tosi paljon valikoimaa ja erilaisia vaihtoehtoja. Sitten kun aikansa viitsii änkätä tarjoilijalle suomea ja osoitella erilaisia lautasia sormella niin johan Tatjanan silmissä välähtää valonpilkahdus ja suomalaisen herrasmiehen ymmärrys. Eikun lautaselle apetta ja koko lautanen korkeintaan minuutiksi mikroon. Oli sitten kyseessä kunnon grillipihvi taikka caesar-salaatti niin lämmitysaika on täysin sama. Halusi sen sitten ylipäätään lämpimänä taikka ei. Siinä sitten lapatessa ruokaa ääntä kohden voi aina jännätä ruuan lämpötilaa ja mahdollista bakteeripitoisuutta. Vaikka puhdasta, raikasta ja terveellistä se kuitenkin on. Kuten ilmapiiri Venäjällä yleensäkkin.

Oikeasti mietittiin tosi paljon, että ostettaisiinko mersuun isommat renkaat reissulle. Saataisiin hiukan polttoainekuluja ja meteliä pienemmäksi. Noh, meteli pieneni olennaisesti äänieristeellä ja lopullisesti ilmastointiteipillä. Paljonkohan sitten olisi säästänyt polttoainekuluissa isommilla gummeilla? Tuskin mitään. Näemmä aina kun ylitetään raja niin polttoaineen (diesel) hinta tippuu puoleen. Ensin tankattiin Suomessa 1.50e/l, Venäjällä 0.74e/l ja nyt sitten Kazakstanissa 0.40e/l. Tiedä sitten mitä se tuolla Kirgiisiassa maksaa, mutta ensi viikolla ollaan jo viisaampia.

Mites sitten miliisit? Ei tietenkään saisi vielä lesotella, mutta melkoisen vähän on kyllä ollut harmia. Venäjän puolella ei pysäytetty kertaakaan ja täällä Kazakstanissakin vasta kolme kertaa. Ensin tietysti luulisi, että Mersu sulautuisi paikalliseen liikenteeseen niin hyvin, ettei siihen kiinnitetä turhaa huomiota, mutta siinä ollaan kyllä pahastikkin väärässä. Ikävä kyllä sanoa, mutta noin 3000km Venäjän läpileikkaus kyllä kertoo, että Venäjän autokanta on tosiaankin huomattavasti uudempaa kuin Suomen. Hävettävää, säälittävää ja ikävä kyllä täysin totta. Suomessa näkee vieläkin enemmän Cherryjä ja Taunuksia kuin Venäjällä Uazeja/Nivoja. Myös Chevrolet uudet mallit ovat Venäjällä todella, todella suosittuja.

Yhdellä miliisin tarkistuskopilla piti käydä oikein toimistossa asti esittelemässä papereita ja kertomassa Suomeksi etten osaa venäjää, eikä minulla ole yhtään rahaa, kun autokin on noin vanha. Hetken ihmeteltyään laskivat kuitenkin liikenteeseen. Säälistä varmaankin, kun eivät raaskineet katsella itkevää Suomalaista pidempään.
Rajatarkastukset ovat pääsääntöisesti olleet ihan huipputilanteita. Nyt ei siis lasketa mukaan Nuijamaan asemaa. Siellä meinasi matka loppua jo heti alkuunsa, koska Trafi ei pysty toimittamaan mersumme alkuperäiseen rekisteriotteeseen kauppanimiä ollenkaan. Eipä ollut helppoa selittää miliisille, ettei johdu minusta, asiakirjasta, eikä varsinkaan autosta. Hatusta sitten piti heittää vähääkään uskottava numerosarja, joka meni mukisematta läpi 508-1917.

Sitten taasen Venäjän puolelta lähtiessämme olikin naurussa taas pitelemistä. On mahdotonta olla nauramatta, kun tullimies tulee täysin vakavissaan autoon sisälle ja alkaa esittämään taskulampulla aseen käsittelyä viittavia eleitä ja päästää suustaan etäisesti aseen laukeamiseen taikka suoliston räjähtämiseen viittaavia äänteitä. Ei ollut aseita silläkään kertaa, eikä myöskään Kazakstanin puolella, kun tullimies passintarkastuksessa soitti asemalla olevat kaverinsa katsomaan paikalla olevia Suomalaisia.

Tälläkin kertaa passimies esitti käsillään joko etäisesti pumppuhaulikon lataamiseen liittyviä eleitä, taikka sitten jotain mitä en nyt julkisessa blogissa viitsi kovin avoimesti kuvailla. Rehellisesti voin kuitenkin tunnustaa, että aseita ei kuitenkaan ollut, enkä kyllä tehnyt sitä toistakaan. Ainakaan sillä hetkellä.

Meillähän oli mersuun sellainen vakuutusyhtiöstä saatava "Green Card", että liikennevakuutuksemme on Venäjällä voimassa. Kazakstaniin meidän piti kuitenkin hommata paikallinen liikennevakuutus. Helppoa oli taas. Hyvällä Venäjällä saimme kuitenkin ainakin jonkin tasoisen lapun autolle. Parasta oli kun vakuutusmyyjä ei uskonut automme vuosimallia vaan tuli oikein erikseen kysymään, että oletteko tosissanne. Osoitti sormella rekisteriotettamme, näytti vuosimallia ja katsoi meitä tosi kysyvästi. Nyökyttelimme vaan ja hoimme "Da, Da, Da..." Nainenhan alkoi nauramaan ja hoki vapaasti suomennettuna, että "vanha romu, vanha romu, hullut, hullut...". En kuitenkaan viitsinyt kysyä rouvan henkilöpapereita, että olisin voinut hänen aviomiehelleen toistaa vastaavat sanat. Mieli teki, mutta sain pidäteltyä kiukkuni.

Automme on kuitenkin tämänkin älyvapaan seurueen lähes nuorin ja varmasti parhaimmassa kunnossa.

Hauskaa oli kuitenkin sekä meillä, että rajavahdeillakin. Samiakin kehoitettiin useaan kertaan siirtämään partansa tuohon pään yläpuolelle, kun siinä oli kuulemma hiukan puutetta karvoituksesta. Noh parta roikkuu kuitenkin leuan alla vieläkin ja hyvä niin. Muuten ei paikalliset täällä Astanassakaan pystyisi osottelemaan sormella ja kyselemään "taleban?", "taleban?". Siihen on helppo vastata hyvällä venäjällä "njet Taleban, njet Taleban".

Mites sitten kaikkia aina kiinnostava elimistön toiminta. Hyvin on toiminut. Joukossa on selkeästi pari teräsvatsaa ja yksi puskapaskapättiniemi ja sitten yksi muuten vaan vesipaska. Matti ei ole käynyt vessassa varmaan kertaakaan, Sami silloin tällöin, Ville puskassa pari kertaa ja minähän olen läpihuuhdellut itseäni jo useamman päivän. Jotenkin hauskaa, kun ihmiset vielä erikseen maksaa tuollaisestakin operaatiosta. Saisikohan elimistöön upotettua jonkun Imodium-kapselin jolla hyydyttäisi koko suoliston vaikka kuukaudeksi kerrallaan? Ostaisin.

Harvoin muuten näkee aikamieheltä sellaista pikkupoikamaista innostusta kuin Villeltä tässä yksi päivä. Kaveri nimittäin ajoi yhteen putkeen 300km ja 4h. Oli kyllä nimittäin niin isoa poikaa hetken aikaa ettei tosikaan. Veikkaan ettei Kim Il Jong:kaan olisi itsearvossaan päässyt lähellekkään. Onneksi seurueessamme on kuitenkin eräs diktaattori joka osaa palauttaa läheisensä maanpinnalle hyvinkin helposti. Pari pientä "olisi pitänyt"-mainitaa ja kaveri oli taas entisellään. Painostava sarkastinen vittuilu on nimittäin yksi leipälajeistani. Siinä koen olevani erittäin hyvä. Onneksi edes jossain. Monet ei kuitenkaan osaa sitäkään.

On kyllä tullut muuten reissulla juotua niin vähän olutta, ettei usko kukaan. Oikeastaan vähän jopa hävettää. Ilmeisesti ihmismielellä on kuitenkin sellainen taipumus, että ikävät asiat tuupataan jonnekkin taka-alalle, eikä niihin tarvitse enää palata. Siis nyt kun reissun loppupuolella tempastaan oikein huolella, niin voidaan kaikille lesottaa, että kuinka olikaan reipasreissu ja huh hu. Totuus voi kuitenkin tälläkin kertaa olla totuutta ihmeellisempää. Uskotte taikka ette.

Sellaista nopiaan.